Näin kulkee aika ..

Hitto,

kun katson päivämääriä, niin nykyisen digitaaliajan mittareilla taidan olla kuollut, niin pitkä on aika siitä kun viimeksi tänne jotain kirjoitin.

Ehkä kuolinkin välillä, mutten onneksi kokonaan fyysisesti, niinpä on jokin perusta josta ponnistan takaisin.

Olen pohtinut pätkätyöläisyyttäni. Vähän siitä näkökulmasta, että älkää yrittäkö nuoret omia sitä itsellenne. On sitä pätkäilty aikaisemminkin. Pätkätöihin on myös vanhuksen (omani) näkökulma. Jos saat työttömyyden jälkeen duuneja yli  50 V, niin silloin todella paahdat niitä duuneja. Mikään ei voi pelottaa enempää kuin uudelleen työttömäksi jääminen.  Jokainen päivä on viimeinen näyttö elämässäsi.
Mutta nyt alkaakin näyttää sillä tavalla hyvältä, että voin ottaa jo vähän kevyemmän asenteen.  Olen oppinut uuden duunin vivut ja kikat siinä määrin, että alkaa jäädä aikaa taas  itsellenikin. Joka aamu kun herään, jäljellä on aina koko elämäni, ei yhtään vähempää. Tässä taitaa olla jotain, joka erottaa minut Tanjasta

Mutta ei enempää tänään. Salut, malja elämälle!